Mikä on kansainvälinen ajokortti?

Kansainvälinen ajolupa (IDP) on virallinen asiakirja, joka kääntää autoilijan kotimaan ajokortin useille kielille, jolloin hän voi ajaa ulkomailla, jotka tunnustavat sen. Joskus “kansainväliseksi ajokortiksi” kutsuttua IDP:tä ei ole erillinen ajokortti – se on kuljetettava mukana voimassa olevan kotimaisen ajokortin kanssa, jotta se olisi voimassa. IDP painetaan pienenä A6-kokoisena vihkona (hieman passia suurempi) standardoidussa muodossa, tyypillisesti harmaalla kansilla ja useilla sivuilla käännöksiä tärkeimmillä kielillä (englanti, ranska, espanja, venäjä jne.). Koska se sisältää virallisen monikielisen käännöksen kuljettajan tiedoista ja ajokorttiluokituksista, IDP auttaa paikallisia viranomaisia ​​tulkitsemaan ulkomaista ajokorttia ja varmistamaan, että sen haltija on pätevä kuljettamaan. Tätä asiakirjaa säätelevät Yhdistyneiden Kansakuntien tieliikennesopimukset, ja se on lakisääteinen vaatimus tai suositeltu monissa maissa ulkomailla ajaville vierailijoille. Alla olevissa osioissa kuvataan uusimmat kansainväliset määräykset, jotka koskevat kotimaansa pakolaisia, maat, jotka tunnustavat heidät, ja prosessi sellaisen hankkimiseksi, sekä ajantasaiset tiedot ja viralliset ohjeet.

Oikeudellinen kehys ja määräykset

Kansainvälisiä ajolupia säätelevät kansainväliset sopimukset, jotka asettavat ajoasiakirjoille yhtenäiset standardit. On olemassa kolme historiallista sopimusta, jotka perustivat maan sisäisiä pakolaisia: vuoden 1926 Pariisin yleissopimus, vuoden 1949 Geneven yleissopimus tieliikenteestä ja vuoden 1968 Wienin yleissopimus tieliikenteestä. Nykyään vuosien 1949 ja 1968 yleissopimukset ovat ensisijaisia oikeudellisia puitteita, ja vuoden 1968 Wienin yleissopimus on uusin ja kattavin. Maat, jotka ovat näiden yleissopimusten sopimuspuolia, sitoutuvat tunnustamaan muiden sopimusvaltioiden myöntämät kotimaansa pakolaiset sopimusten sääntöjen mukaisesti.

Vuoden 1949 Geneven yleissopimuksen mukaan kotimaansa pakolainen on voimassa vuoden sen myöntämispäivästä. Lupa on paperilehtinen, joka heijastaa haltijan kansallisen ajokortin sisältöä (mukaan lukien nimi, valokuva ja ajoneuvoluokat), joka on käännetty standardoiduille luokille ja useille kielille. Kaikkien 102 maan, jotka ovat sopimuspuolena (vuodesta 2025), on kunnioitettava vuoden 1949 yleissopimuksen sisäisten pakolaisten mallia. Asiakirjaa ei voi käyttää ajamiseen siinä maassa, jossa se on myönnetty – se on tarkoitettu vain kansainväliseen matkustamiseen. Itse asiassa yleissopimuksessa määrätään, että IDP ei ole voimassa sen myöntämismaassa ja vain maa, jossa kuljettajalla on ajokortti, voi myöntää kyseisen henkilön IDP:n.

Vuoden 1968 Wienin yleissopimuksessa otettiin käyttöön päivitetyt säännökset maan sisäisten pakolaisten osalta. Se uudisti IDP-formaatin (muutoksilla vuonna 2011 ajokorttiluokkien ja -asettelun yhtenäistämiseksi) ja pidensi mahdollista voimassaoloaikaa. Vuoden 1968 yleissopimuksen mukaan IDP:llä ei saa olla voimassaoloaikaa enempää kuin kolme vuotta myöntämispäivästä (tai kotimaan lisenssin voimassaolon päättymiseen asti, jos aikaisemmin). Kuitenkin, riippumatta sen pidemmästä voimassaoloajasta, se on ulkomailla käytettynä yleensä voimassa vain enintään vuoden tietyssä ulkomaisessa maassa. Vuoden yhtäjaksoisen asumisen jälkeen useimmat maat vaativat kuljettajalta paikallisen ajokortin. Viimeisimmän päivityksen mukaan 83 maata on ratifioinut vuoden 1968 yleissopimuksen, ja näiden maiden osalta vuoden 1968 säännöt korvaavat vanhemmat vuoden 1949 säännöt. Jos kansakunta on molempien sopimusten osapuoli, uudemman yleissopimuksen määräykset ovat etusijalla. Eräät maat – esimerkiksi Yhdysvallat, Kiina ja muut – eivät ole ratifioineet vuoden 1968 yleissopimusta. Nämä maat tunnustavat tyypillisesti maan sisäisiä pakolaisia vuoden 1949 yleissopimuksen nojalla tai erillisillä vastavuoroisilla järjestelyillä.

Requirements for Valid Use: In all cases, the IDP is only valid when presented together with the original driving license from the driver’s home country​. The IDP is essentially a translation and certification of the home license, so the two documents go hand-in-hand. If a driver cannot produce their actual domestic license, the IDP alone is not sufficient to legally drive. Additionally, an IDP does not confer any driving privileges beyond what the home license allows – it carries the same vehicle category endorsements as the home license​. Drivers must still meet any minimum age or other requirements of the country they are visiting. (Under international rules, countries may refuse to recognize foreign licenses – even with an IDP – if the driver is under 18 years old, or under 21 for certain heavy vehicle categories​. In practice, most issuing agencies will only issue an IDP to drivers aged 18 or above for this reason.) It’s also important to note that an IDP cannot be used to drive in the license holder’s own country – for example, a British driver’s UK-issued IDP is not valid for driving within the UK​.

Viimeisimmät päivitykset: Wienin yleissopimus vuodelta 1968 (vuoden 2011 muutoksineen) edustaa uusinta kansainvälistä oikeudellista standardia maan sisällä siirtymään joutuneille henkilöille. Tämä esitteli nyt standardisoidun kirjasen muodon ja edellä mainitun pidemmän voimassaoloajan. Monet maat ovat päivittäneet kansallisia lakejaan vuoden 1968 yleissopimuksen määräysten mukaisiksi. Esimerkiksi sen jälkeen, kun yleissopimuksen muutos tuli voimaan maaliskuussa 2011, kaikki sopimusvaltiot myöntävät maan sisäisiä pakolaisia ​​sopimuksen liitteessä 7 määritellyssä uudessa muodossa. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tänään hankkimasi IDP on todennäköisesti voimassa enintään kolme vuotta (jos paikallinen lisenssisi on edelleen voimassa) ja sisältää standardoituja tietoja, jotka kaikki sopimuksen sopimuspuolet tunnustavat. Tarkista aina sen maan erityissäännöt, johon aiot matkustaa, sillä joissakin maissa on lisävaatimuksia tai -muutoksia (esimerkiksi jotkut saattavat vaatia IDP:n vasta tietyn ajan vierailijakortilla ajon jälkeen, tai niillä voi olla oma kansallinen lupa pitkäaikaista oleskelua varten).

Maailmanlaajuinen tunnustus ja osallistujamaat

Kansainvälisten ajolupien maailmanlaajuinen tunnustaminen: Sinisellä varjostetut maat tunnustavat IDP:n vuoden 1949 ja/tai 1968 YK:n tieliikennesopimusten mukaisesti (harmaa tarkoittaa maita tai alueita, jotka eivät sitä tee). Kansainväliset ajoluvat tunnustetaan laajalti ympäri maailmaa. Itse asiassa suurin osa maista hyväksyy sisäisen pakolaisen asianmukaisena asiakirjana ulkomaisille vierailijoille, jotka voivat ajaa laillisesti kotiajokortin lisäksi. Sisäänsiirtolaiset ovat Yhdistyneiden Kansakuntien sopimusten tuotetta, ja mikä tahansa maa, joka on sopimuspuolena vuoden 1949 tai 1968 yleissopimuksessa, kunnioittaa toisen jäsenmaan asianmukaisesti myönnettyä pakolaista. Vuodesta 2025 lähtien yli 100 maata on liittynyt vuoden 1949 Geneven yleissopimukseen ja yli 80 maata vuoden 1968 Wienin tieliikenneyleissopimukseen. Tämä sisältää suurimman osan Euroopasta, Amerikasta, Aasiasta ja Afrikasta – lähes kaikki suositut matkakohteet. Kaiken kaikkiaan IDP tunnustetaan kelvolliseksi henkilöllisyystodistukseksi ajamiseen yli 140 maassa maailmanlaajuisesti. Autoliitot mainitsevat usein vielä suuremman luvun – esimerkiksi American Automobile Association huomauttaa, että IDP on hyödyllinen 150 maassa maailmanlaajuisesti virallisesti tunnustettuna kuljettajien henkilöllisyystodistuksena. Monissa näistä maista ajaminen ilman IDP:tä (jos ajokorttisi on ulkomaalainen) voi olla rikkomus, josta voi seurata sakkoja tai vaikeuksia viranomaisille, varsinkin jos paikallinen poliisi ei osaa lukea kotikortissasi olevaa kieltä.

On tärkeää ymmärtää, että jotkin maat edellyttävät lain mukaan ulkomaalaisille kuljettajille sisäistä pakolaista, kun taas toiset suosittelevat sitä erittäin parhaana käytäntönä. “Pakollinen” tarkoittaa, että jos ajat ilman IDP:tä (ja paikallista ajokorttia) näissä maissa, ajat teknisesti laittomasti. “Suositeltu” tarkoittaa, että vaikka se ei välttämättä olekaan lain mukaan ehdottoman pakollista, vuorovaikutus vuokratoimistojen ja liikenneviranomaisten kanssa sujuu huomattavasti. Esimerkiksi Japani, Intia, Brasilia, Australia ja Turkki ovat niitä maita, jotka nimenomaisesti edellyttävät sisäistä pakolaista useimmilta ulkomaisella ajokortilla ajavilta vierailijoilta. Meksikon ja Kanadan kaltaiset maat tunnustavat virallisesti sisäisen pakolaisen (ja jotkut lähteet suosittelevat sellaisen kantamista), vaikka käytännössä lyhytaikaiset vierailijat tietyistä maista (esim. Yhdysvalloista) voivat saada ajaa vain kotikortilla rajoitetun ajan. Koska määräykset voivat vaihdella, on viisasta tarkistaa kunkin maan erityisvaatimukset matkasuunnitelmassasi. Hallituksen matkasivustot tai maan suurlähetystö voivat antaa ohjeita siitä, tarvitaanko sisäisiä pakolaisia.

On myös tapauksia, joissa sisäistä pakolaista ei tarvita monikansallisten sopimusten vuoksi. Erityisesti Euroopan unionin ja Euroopan talousalueen (ETA) sisällä yhden jäsenvaltion voimassa olevaa ajokorttia voidaan käyttää toisessa jäsenvaltiossa ilman sisäistä pakolaista. Esimerkiksi Ranskan kansalainen voi ajaa Saksassa tai Italiassa pelkällä ranskalaisella ajokortilla, koska EU:n lainsäädäntö tunnustaa molemminpuoliset ajooikeudet. Samoin tietyt muut alueelliset sopimukset (esimerkiksi Persianlahden yhteistyöneuvoston jäsenmaiden kesken tai ASEANin sisällä Kaakkois-Aasiassa) antavat naapurimaiden vierailijoille mahdollisuuden ajaa ilman pakolaisia. Lisäksi joillakin mailla on kahdenvälisiä sopimuksia, jotka kunnioittavat toistensa lisenssejä. Tarkista aina, onko tällainen järjestely olemassa määränpäässäsi; muutoin IDP:n hankkiminen on turvallisin tapa.

Lopuksi totean, että muutamat maat eivät ole sopimuspuolia vuoden 1949 tai 1968 yleissopimuksissa eivätkä välttämättä tunnusta maan sisäisiä pakolaisia ollenkaan. Suurin esimerkki on Manner-Kiina, joka ei tunnusta kansainvälisiä ajolupia eikä yleensä salli ulkomaisten ajokorttien käyttöä; Kiinassa vierailevien on hankittava paikallinen väliaikainen ajolupa tai ajokortti. Vietnam on toinen maa, jossa sisäinen pakolainen ei välttämättä ole voimassa, ellei sitä ole vaihdettu paikalliseen lupaan (vaikka säännöt ovat kehittyneet). Etiopia ja Somalia ovat esimerkkejä maista, jotka olivat vanhemman vuoden 1926 yleissopimuksen sääntöjen alaisia; Erityisesti Somalia vaatii vuoden 1926 yleissopimuksen IDP:n (erityistapaus, koska useimmat maat eivät enää käytä tätä vanhempaa muotoa). Näitä poikkeuksia on suhteellisen vähän, mutta ne korostavat maakohtaisten ajosääntöjen tarkistamisen tärkeyttä. Jos aiot ajaa maassa, joka on harmaa kartalla (ei-osallistuva), ota yhteyttä kyseisen maan suurlähetystöön tai kysy ohjeita virallisista matkustusneuvoista – saatat joutua hankkimaan paikallisen luvan tai täyttämään muut vaatimukset voidaksesi ajaa siellä laillisesti.

Wienin yleissopimuksen hyväksyi 84 valtiota:

On huomattava, että näissä maissa ei pitäisi olla ongelmia autolla ajamisessa, toisin kuin luettelossa ulkopuolisissa maissa. Käytännössä useimmat autovuokraamojen toimistot vaativat kansainvälisen ajokortin, vaikka kuljettaja näyttäisikin painetun kopion Wienin yleissopimuksesta vuokrapäällikölle.

Siellä on luettelo maista, joissa sisäisten pakolaisten pakottaminen on pakollista (valtiot, joissa Geneven yleissopimus hyväksyttiin):

Tämä tarkoittaa, että kansallisen ajokortin lisäksi tarvitaan kansainvälinen ajokortti. Pohjimmiltaan se on käännös kansallisesta ajokortista maailman tärkeimmille kielille:

• Englanti;
• venäjä;
• espanja;
• ranskalainen.

Kieliluettelo voisi kuitenkin olla pidempi, mikä on parempi.

IDL ei ole itsenäinen asiakirja

Kuljettajien tulee ottaa huomioon, että IDL tunnustetaan voimassa olevaksi vain, jos mukana on myös kansallinen ajokortti. Kansainvälisessä lisenssissä on lueteltu kotimaisen lisenssin numero. Ulkomaille matkustaessasi sinulla tulee olla molemmat ajokortit.

Uusi kansainvälinen ajokortti (alkaen 2011) on A6-kokoinen kirja, joka täytetään käsin tai painolaitteella. Asiakirjojen tietueet syötetään vain latinalaisin kirjaimin ja arabialaisin numeroin. Asiakirjan etupuolella on ajokortin myöntämispäivä ja voimassaoloaika, asiakirjan myöntäneen tahon nimi ja maa, jossa asiakirja on myönnetty. Lisäksi etusivulle kirjoitetaan tai painetaan kansallisen ajokortin sarjat ja numerot. Jos kuljettajalla on rajoituksia, ne laitetaan toiselle arkille. Kolmannella arkilla on kuljettajan tiedot: etu- ja sukunimi, syntymäaika, syntymäpaikka ja asuin- tai rekisteröintipaikka.

Kaikki ajamiseen tarvittavat luokat on merkittävä soikealla sinetillä; muut luokat on yliviivattu.

Entä jos sinulla ei ole IDL:ää?

IDL:n puuttumisesta kuljettajalle on seurauksia:

1. Jos kansainvälisen tason ajokorttia ei ole, kuljettajalta voidaan evätä oikeus ylittää raja.

2. Kun vuokraat auton ulkomailta, henkilökunta voi kieltäytyä palvelemasta sinua.

3. Jos ajat ulkomailla Euroopassa ilman IDL-lupaa ja maan viranomaiset saavat tästä vahvistetun tiedon, voit saada jopa 400 euron sakon. Jos sääntöjä rikotaan merkittävästi, kuljettaja voi joutua vankilaan.

4. Vakuutusyhtiöt voivat onnettomuuden sattuessa kieltäytyä tunnustamasta kuljettajaa vakuutetuksi, jos heillä ei ole IDL-korttia.

Joka tapauksessa sinun tulee ensin tutkia huolellisesti paikalliset liikennesäännöt. Useissa tapauksissa ulkomaalaisia kuljettajia on sakotettu ulkomailla vain siitä syystä, että he eivät tienneet ajomaansa paikallisia vaatimuksia ja ajosääntöjä.

Yhteenveto

Automatkailu kehittyy nopeasti. Kansainvälisillä ajokorteilla on nykyään kysyntää monissa maailman maissa. Ulkomaille matkustettaessa on oltava mukana kansalliseen ajokorttiin liittyvä ja kunkin maan olosuhteissa ymmärrettävä asiakirja.

Lisäksi IDL:llä auton vuokraaminen on helppoa, sillä vakuutus tulee edullisemmaksi.